Kaikkien tuhmien lasten vanhemmille lohdutukseksi, että:

- äitini joutui toimimaan sijaisenani "reksin puhutteluissa", kun olin 3-5v. ja tuhmeeliini vekkulikerhossa. En suostunut istumaan paikallani tai leikkimään "oikeita" leikkejä.
- esikoulussa pääsin sitten jo itse sinne reksin puhutteluun. En suostunut tanssimaan huruhuru-häitä TAAS se saman pojan kanssa :D
- ekalla luokalla sain jälkkää, mutta en mennyt sinne, koska mielestäni en ollut sitä ansainnut.

- kolmannella jouduin jälkkään, koska olin unohtanut ekaa kertaa tehdä läksyt. Menin, koska ansaitsin sen.
- neljännellä sain opettajan itkemään - en totellut.
.
.
.
- yläasteelta lähtiessäni ruotsin ope tuli sanomaan mulle, ettei muistella pahalla.
- pikkusiskon tullessa ko. yläasteelle seuraavana syksynä, open kommentti oli "Eih, toinen Viljanen!!".
- lukiossa olin ekaa kertaa opettajan lemmikki - matikanopettajan :D Muita muijia se haukkui kanoiksi :D
- yliopistossa ekalla luennolla rupesin itkemään - onnesta. Olin vihdoinkin siellä, missä mun pitääkin!

Ja joo, ihan hyvähän musta lopulta tuli - tuhmeliiniksi ;)